SE TOISENLAINEN LEIRITARINA

Olin odottanut naisten leirille pääsyä jo 3-4 vuotta. Tämän vuoden maaliskuussa sitten sain hankittua oman pyörän. Kun oma pyörä tuli talliin, otin ensimmäiseksi tavoitteekseni osallistua leirille. (Totta kai, ennen sitä piti opetella ajamaan.. Edes jotenkin;)

6.6.2009 Heräsin aamulla varhain huonosti nukutun yön jälkeen. Varmaankin jännitys sai alitajuntani temppuilemaan, koska yöllä näin unta, jossa Mami nauroi mulle koko leirin ajan ja ihmetteli, että: 'miten toi oikeesti voi olla noin vaikeeta?!' 'Opettelisit ajamaan!' No, hymyillen karistin unet silmistäni ja hyppäsin sportswagoniin suunnaten kohti Lievestuoretta. Matkalla tapasin seurakaverit ja karavaanina ajoimme Lievestuoreelle.

Matkalla sain kuulla seuramme ”tiedottajalta”, että hän oli ystävällisesti kertonut Mamille tästä unestani. Tämä sai jännitykseni kohoamaan uusiin sfääreihin;) Leirinaloitus jumpassa piilouduin mahdollisimman taakse..

Matkalla Lievestuoreelle välillä satoi ja välillä paistoi. Hmm, ennekö?!

Aloitusjumpassa sain järkyttävän krampin alaselkääni sekä venäytin lonkankoukistajan.

Pitkä ajomatka kostautui. Enkä ollut vielä edes pääsyt mopon selkään.

No, ei muuta kuin kramppaavan selän ja jännityksen valtaama jäykkä kuski crossiradalle, jossa meidät jaettiin ryhmiin. Onneksi en sentään kaatunut. Hieman jännitys helpotti, kun kiersin rataa muutaman kierroksen. Kyllä tämä tästä ajattelin ja hymyilin.

Ensimmäinen harjoituksemme oli pattisuoralla ja se meni ihan mukavasti. Tosin huomasin, että moponi ”röpöttää” eli käy alhaalta rikkaalla. Ennen leiriäni mopoa oli huollettu, suuttimia vaihdettu ja olin elänyt toivossa, että ongelma olisi poistunut.

Ja niinhän siinä sitten kävi.. Kun oltiin ruokailuun lähdössä, meni tulppa. Taluuttelin mopon kaatosateessa takaisin autolle. Tässäkin tapauksessa mainoksen lausahdus 'Hyvä ruoka, parempi mieli' kävi toteen ja leiri jatkui.

Menimme enskailemaan!!! Jee!! Tätä mä olin odottanut!! Ajoimme kivikkomäelle ja matkalla pyörä tuntui omituiselta eikä käynyt tasaisesti.. Mietin kuumeisesti oliko laittanut tulpan väärin?! Mikä ihme.. Kuitenkin jatkoin ajelua, kun oli niin hauskat harjoitukset.

Kivipolulta kalliolle. Jälleen kerran vetäisin mielessäni riemuntanssin. Kallion ajoa! En ole koskaan ennen kokeillut ja nyt pääsen opettelemaan. Kiva! Kiva! Ja, se siitä sitten. Pääsin kallion alapuolelle, kun moottorista kuului iso mouuuu ja matkanteko jäi siihen. Taasko multa meni tulppa? Ei voi olla totta! Positiivista oli, että olimme tien varressa, emme keskellä metsää. Mukava kouluttajamme sitten poimi mut kyytiin ja toi varikolle. Autolla sitten hain mopon metsästä.

Olin optimistina ajatellut ettei tulppa mene heti uudestaan.

Eikä se mennytkään, Siinä tulpan vaihtoa aloitellessani, jouduin pyytämään apua. Minua auttaneet kiltit herrat huomasivat, että kaasarini on irti. Onneksi minua autettiin ja kaasari saatiin kiinni. Tosin viimeiselle rastille en sitten päässyt.

7.6.2009 Aamulla paistoi aurinko. Ajoimme ensin crossiradalla ja mopo oli kuin uusi. Kiitos eilisten herrojen, jotka tekivät tunnin töitä pyöräni eteen J

Matka jatkui metsään, kivaa kivikkopolkua. Ajaminen maistui, kunnes.. Kaasu hirtti kiinni, pyörä kävi katkonaisesti.. Päiväni päättyi varikolle ennen kuin se edes kunnolla alkoi. Pettymys valtasi mieleni. Aikani mietittyäni laitoin mopon autoon ja lähdin kesken kotiin.

Olin kotona, melkein 400 km:n päässä Lievestuoreelta, kun muut ajoivat leirikisaa. Ajomatkan aikana ehdin miettiä asioita ja tulin siihen tulokseen, että tämä oli hieno ja opettavainen matka. Moottoriurheilussa tehdään yhteistyötä koneiden kanssa. Niiden toimintaa on ymmärrettävä ja on osattava korjata omaa pyörää. ( Tai ottaa se mekaanikko mukaan) Sunnuntai-illan vietin autotallissa, opetellen kaasarin kiinnittämistä ja kaasuvaijerin vaihtoa.

Leiristä kiittäen, Hanna-Kaisa