WomEN MX Camp 6 – 7.6. 2009 BY Anu Salmela
Olin 2009 ensimmäistä kertaa leirillä ja kokemus oli mahtava, innostava, jännittävä ja hauska.
Jännittävyys alkoi jo perjantaina kun lähdimme reissuun ja kaikkihan meni putkeen, nimittäin pakoputkeen, joka autosta hajosi. Leirintäalueelle pöristeltyä mökki oli lievästi eri mitä luulin vuokranneeni. No puuttuvan ruuanlaittomahdollisuuden korvasi receptionista ruinattu vedenkeitin mutta mökin sähköt olikin sitten hämärämpi juttu. Lopulta tv, digiboxi, jääkaappi, sähköpatteri, pöytävalaisin ja vedenkeitin olivat mökin ainoan toimivan pistorasian varassa jatkoroikkien päässä. Onneksi keli salli ruuan säilyttämisen mökin kuistilla. Ja loppujen koneiden kanssa pelattiin johtopeliä, et mikä kii mikä irti. Vähän yöllä tosin valvotutti mökin sähköturvallisuus vai olisko sittenkin se tuleva päivä, jota mietin….
Aamulämmittelyn perusteella pääsin mukaan ryhmään 3 (jos olisi valittu enskapätkän perusteella olisin epäilemättä ollut alemmassa ryhmässä…)
Leirin harjoituksissa tulokset olivatkin vaihtelevat. Lähdöt olivat ärhäköitä mutta suunta väärä, mikä kuuluu myös miehen kuvaamassa videolla kun Aaro 3v päästää räkäsen naurun, äiti keuliii! Hypyissä olin kyllä ilmassa mutta ajoasento muistutti kai enempi riukuvessalla asiointia. Patikkoharjoitus oli tosi hyvä. Meitä oli siellä useampia, jotka ratsastusta harrastaneena annoimme ”pyörille ohjia” pattien pohjia myöten mutta kyllä se meno ohjeitten jälkeen muuttui. Ja sitten se enska… ensimmäinen kertani kesällä ja toinen ylipäätään. Ja taas makuuni/taitoihini liian korkealla pyörällä. Niinpä kaikki oli aika !!!! Ups puita! Iiiik puroon - ootteko tosissanne! Apua hirvee mutaura! Huh kivikkomäki! Hei miksi tää pyörä höyryää!? No sehän keitti. Nelarin sietokyky metsässä odotteluun ylittyi. Onneksi järjestäjillä oli melko lähellä vesipullo. Valitettavasti myös kuskin sietokyky alkoi täyttyä. Pyöräni oli aika hankala käynnistää eli apua tarvittiin useasti ja nyt se pitäisi sammuttaa aina kun jonotetaan. Ja kun kalliorinteelle lähtevän polun alku oli minulle ilkeää kivikkoa ja sammutin pyörän siihen taas niin säälittävää kyllä, minä luovutin. Takaraivossa takoi myös tahto olla särkemättä pyörää liiemmin sillä nelarin ylläpidon kalleus oli tullut todettua (koneremppa juuri ennen leiriä) eli pyörä lähtisi myyntiin leirin jälkeen. Kuitenkin, kesken jäänyt päivä otti oikeasti pattiin!!
Sunnuntaina keli oli lämpimämpi ja pelotti koko ajan, että pyörä keittää taas ja niinpä kurvailuharjoituksissa jätin metsäpätkän yhteen kertaan ja ajelin vain kurveja ja esteitä. Erittäin hyvä harjoitus silti!! Crossiradan kurvailuharjoituksen keskeytyivät harmittavan usein pyörän hyytymiseen. Epäilin kyllä, että vika on kuskissa mutta kun pyörä syömäreissulla hyytyi mennen tullen suoralla tiellä aloin uskoa, että ei se ihan iskussa ole. Ja vaikka käyntiinpotkimisessa jo alkoi olla rutiini, alkoi myös käynnistyvyys olla huonompaa. Niinpä jätin taas viimeisen enskaharjoitteen kuin myös leirikisat väliin. Ja taas harmitti! Tosin vähän epäilen olisinkohan uskaltautunut mukaan vaikka pyörä olisi toiminutkin mutta nyt kisan vierestä seuranneena vannon ensi vuonna olevani rivissä!
Koska ajot ennen leiriä konerempan takia oli jääneet melko vähäisiksi niin kahden päivän aktiivinen rutistus tuntui lihaksistossa ja maanantaina kulku oli kuin vanhalla mummulla mutta se tärkein oli tapahtunut korvien välissä. Oli syttynyt isompi into ja ymmärrys lajiin, niin crossiin kuin enduroonkin. Isot kiitokset järjestäjille ja kouluttajille mahtileiristä!!
Pyörä myytiin heti leirin jälkeen ja ennekuin uusi saatiin alle piti tyytyä Aaron mönkkärikyytiin ja rankojen pätkintään moottorisahalla. Ai miten saha tähän liittyi? No oli pärinää ja sinistä usvaa!! J
Näkemisiin leirillä 2010.
t. Anu, Jani ja Aaro