ISDE CC TUKIKISA JOUTSA 2009
ISDE tuki cc kisat oli jatkoa edellisen päivän leirille, jossa oli mm. viime vuoden six days kuskeja kouluttamassa rasteilla ja päivä meni joutuisasti touhutessa Joutsan motocrossradan ympäristössä rasteilla. Päivä suosi, vasta tokavikalla rastilla tuli sadekuuro, joka ujosti kasteli vaatteet, mutta ei varsinaisesti sen enempää.. Ei hillinnyt edes pölyä.
Kilpailuaamu sarastikin sitten hämyisenä ja kosteana. Koko yön.. siis IHAN koko yön tuli vettä kuin saavista kaatamalla. Maasto kuitenkin oli juuri tämä sateen takia aivan parhaimmillaan. 95%:sti pelkkää hiekkaa oleva reitti olisi ollut ihan painajaista ajaa siellä pölyn keskellä - jos edes olisi nähnyt mitään. Nyt sade kasteli maan todella syvälle, mutta velliä ei tullut minnekkään. Jossain paikoin metsän siimeksessä kertyi vähän spooreihin mutavettä, mutta eipä juuri muuta. Luultavasti myös ylämäkien hiekka pysyi vähän paremmin paikoillaan kun oli märkää..
Kierros oli n.8km pitkä aivan upea "latu" leveähköä hiekkarataa ja välillä puikkasi metsään kapeampaa polkua ja serpentiini mäkiä. Yksi pieni suontapaisen ylitys, mutta senkin pohja piti koko kisan ajan. Liekö edes renkaat kastui kun yli tuli. Päivän ja kierrosten edetessä patikot vähän kasvoi ja niitä alkoi olla vähän siellä täällä. Oli jarrupattia, avauspattia ja patinpattia.. Kaikenkaikkiaan rata kesti kuitenkin erittäin hyvin ja kaikille oli varmasti tervetullut kisa, jossa todellakin sai ajaa oikeasti eikä rämpiä tai nostella mopoja.
Ainoana harmituksena oikeastaan tuloslaskenta kaatui harrastelija ja naisten luokassa, joten kierrosaikoja näistä luokista ei saatu.
Naisten luokan tulokset oli aika selvillä, mutta harrastelijoiden kierrosmäärät ja järjestys meni lienee hatusta vedettäväksi... niitä ajajia oli niin paljon.
Ykä
Ykä:
Edellinen päivä ei ollut mun päivä ja kaikki ajo oli hukassa. Oli kun ei mopoa olisi ikinä nähnytkään saatikka sellaisella ajanut. Yön kuuntelin kaatosadetta wannabe-camperin katolla ja aamu ei startannut yhtään paremmin. Autosta nimittäin hajosi sähköinen virtalukko aamulla kun yritin kääntää avainta. Ajoin mopolla kisapaikalle ja suoraan katsastukseen ja lähtöä odottamaan. En ollut juuri nukkunut saatikka syönyt.. great. Lähdössä olin vielä vähän vaiheessa ja pari ekaa kierrosta ihan tutkalla. Sitten varmaan näin jonkun valon. Sain hepulin ja heräsin horteesta. Aloin ohitella kuin vimmattu niitä, joiden selkää olin jo lakonisessa transsissa tuijotellut jonkun aikaa. Ajo alkoi kulkemaan ja maistumaan ja kärppänä yritin ajoittaa patikossa rytmit oikein ja etupyörän ilmassa. Mutkiin yritin survoa selkäytimeen eilisiä oppeja mutkan pilkkomisesta. Keskityin niin, että savu nousi Arain ilmastointi reijistä. Kilpailusuorituksena ajoin taloudellisella vauhtitasolla, Maritaa en kuitenkaan olisi kiinni saanut, joten riitti, että pidän muut naiset takana. Siispä itse itseäni komentaen muistuttelin edessä tulevista tehtävistä ja oli huiman hauskaa todeta onnistumisia kun kirjain kerrallaan survoin ajo-opin sanoja takaraivoon ja yritin etsiä kuumeisesti sileitä ajolinjoja samalla kun keskityin tusinaan muita asioita. Itselleni kisa oli todella antoisa ja pidin reitistä, patit sopivasti antoivat välittömän palautteen jos herpaantui ihmettelemään. Samalla ne pakotti pitämään vauhtia yllä, jos meinasi olla käymättä pohjan kautta. Kuullostaa aika ihmeelliseltä tässä ja nyt harjoitella ääneen tällaisia perusasioita, mutta tähän asti on tullut ajettua vain "play by the ear" ja sillä on päässyt sitä vauhtia. Mitä enemmän vauhtia sitä enemmän tarvitsee kikkoja jekuttaa fysiikanlakeja, jos mielii suunnan määrätä. Eipä siis ihme, ettäkaiken tämän hauskuuden jälkeen maaliin tuli hymyilevä naama, joka ei ollut lainkaan väsynyt ja mopokaan ei ollut hengästynyt.
Marita:
Edellisen päivän leirin pohjalta ajofiilikset olivat hyvät. Oikein odotin, että pääsen ajamaan Joutsan mukavia reittejä. Vaikka öinen sade ja sen tuoma reitin märkyys, sekä oman kunnon kestäminen hieman mietityttikin. Kisaan lähdimme harrasteluokan perään ja kolme ensimmäistä kierrosta meni osaltani muita ohitellessa ja toisinaan jonossa ajellessa, kun ohitse ei mahtunut. Repäisylinssitkin olivat tarpeen näiden kierrosten aikana. Huollossa 3 kierroksen jälkeen otinkin sitten normilasit päähäni ja hieman arvelutti, että selviänkö niiden kanssa maaliin asti. Huolto kuitenkin latasi jo seuraavan repäisylinssisarjan toisiin laseihin kiinni, jos niitä olisi tarvittu. Huollon jälkeen lopuilla 4 kierroksella ei ollut enää yhtenäisiä pitkiä jonoja ohiteltavana, vaan pelkästään yksittäisiä kuskeja, joista oli helpompi mennä ohitse. Kisa meni omalta osaltani melko nappiin ja jaksoin ajaakin koko ajan. Alussa sain tietysti hieman lepuutella jonossa ajellessa, kun en päässyt ajamaan omaa vauhtiani. Kiva olisi ollut nähdä mihin vauhti olisi harrasteluokassa riittänyt, mutta ajanotto ongelmien takia se ei tällä kertaa onnistunut. Sen verran sain kuitenkin tietoa, että Loten olin ohittanut hänen ollessaan huollossa.
Jenni:
Kisaa edeltävänä päivänä joutui huoltomies hommiin, kun oli tiukassa treenissä mennyt kytkinkahva poikki. Jämsästä käytiin uusi osa hakemassa. Kisapäivänä sitten radalle. Ensimmäinen kisa edessä. Onneksi Joutsan endurolenkki oli jo tuttu ennestään. Oli helpompi lähteä kisaamaan, kun tiesi suurin piirtein mitä on eteen tulossa. Ja tuli paljon neuvojakin, kun vakio ajoporukkani Mäntsälästä oli myös kisapaikalla. Isoin lähtönumero 246 oikeutti paikkaan jonon viimeisenä. Sain kuitenkin hyvän lähdön kun Kawasaki lähti ensimmäisellä yrityksellä käyntiin. Ja ei muuta kun kaasua. Ajaminen meni paremmin kuin odotin, sillä sain tehtyä muutaman ohituksenkin. Jonossa menin kuitenkin pari ekaa kierrosta. Kaatumisia ei tullut ja vaikka radalla oli pari isoa mäkeä en jäänyt niihinkään. Huolto toimi ja kävinkin siellä 2 kertaa... Melkeinpä siis täydellistä. Olis vaan sitä vauhtia vielä vähän enemmän. 1,5 tunnin ajon ja 6 kierroksen jälkeen maaliin. Voittaja fiilis tietenkin. Ensimmäinen kisa ja maaliin asti pääsin!!! Ja vaikka tarkoitus oli voittaa itsensä jne. niin oli se kiva saada ekasta kisasta pokaali (4. sija).... Joutsan kisasta jäi niin hyvä fiilis, että ilmoittauduin heti seuraavaksikin viikonlopuksi Seinäjoella pidettävään enskakisaan.
Tiina:
Lähdin ajokuntoani katsomaan ja vähän mietitytti miten kunto kestää edellisen päivän leirin jälkeen. Alku meni jonossa ajelemiseksi, Mutta edetessä pääsi ajamaan omaakin ajoa ja tuli kokeiltua edellispäivän ohjeita... Miten nyt sitten onnistui se on toinen juttu :)
Kisareitti oli hieno, haastavuus tuli siitä ettei juuri levähdyspaikkoja ollut. Pattia löytyi patin jälkeen ja nekin piti katsella osittain pohjia myöden :). Ajoin kisan ilman huolto käyntejä, neste tankkaus onnistui hyvin. Viimeisellä kierroksella piti pysähtyä reitin varteen lepuuttaa kaasukättä kun alkoi mukavasti puutua niin että alkoi uhkaavia tilanteita tulla:)
Ruutulippu heilahti juuri sopivana ajankohtana :)
Mami:
Kumma juttu, muut likat ajelee jonos ja mie ajelin ihan melekeen yssikseen. Ei juur kettään takana, mut ei edessäkään? Eka kiekalla hitaas paikas lipat ja tietty sillon joku takaa ajaa rakkaan Jammuni yli ja viel kaatuu siihen päälle. Mopot hetken aikaa solmus, kuskeista puhumattakaan. No onneksi pääsin jatkamaan ja kun mul ei huoltoo ollu, ni piti metässä korjata ja säädellä kahvoja uuteen uskoon. Kierroksen loppupuolella Nöpe, joka pääs isomman numeronsa takia lähteen vähän myöhemmin, täräytti ohi. Toka kiekalla sit tutustuin liukkaassa kurvissa Joutsan maaperään vähän lähemmin, mut siitäkin selvisin pelkällä säikähdyksellä. Puoltoista tuntii ajettuamme ajattelin, et vähän säästelen voimii viel viimeiselle puoltuntiselle ja sille mitä sen yli menee. Ajelin verkkaisesti ihan ihteekseen ja silloin Naisten viimeisellä kierroksella Ykä veti miljoonaa lopus ohi. Upeelta näytti! Vika kiekalla rupes sit miunkin edes tuleen ukkoloita selkä edellä vastaan - olivatkohan väsyneet? Reitti oli mahtava, kelistä puhumattakaan! Jengii oli mielettömästi. Harmi vaan et ajanotto romahti. Toki yli sadan jätkän seassa sija 27 tuntuu hyvältä, mut se ei todellakaan ole totta! Kunto kesti ja Jammu kesti. Vauhtia kaipaisin lisää, mut ehkä sit ens elämässä!
Eeva:
Aluksi oli jonossa ajelua, joka mun ajokunnolle oli ihan paikallaan. Kisareitti oli hieno! Isoja ylä- ja alamäkilöitä, joissa muuten hyvä pito, mutta irtokivet ja alamäessä valtavat patit toi lisäjännitystä. Muutamat komiat lipat alamäen pateissa. Crossiradan vieressä tuttuja hiekkamäkiä, jonne Husse halus jäädä lepäämään ja takarengas kaivautui muutamaan otteeseen takahaarukkaan asti. Reitillä oli tuhat ja yksi pattia, ja kun jokaisen pohjalla on käytävä kurkkaamassa mitä siellä on, kävi se voimille. Matkan edetessä Husse ilmoitti, että kytkin on uusittava. Mut liputettiin ekana kisasta ulos ja sijoitus hienosti viiden parhaan joukossa ;-) Cc kähinät on ihan parasta mopoilua!